Työuralle urheilu-uran jälkeen

Olympiauimarina paremmin tunnettu sijoitusjohtaja Jarno Pihlava onnistui yhdistämään opiskelun huippu-urheiluun ja siirtymään sulavasti altaasta työelämään.

Jarno Pihlava voitti uintiuransa aikana kymmeniä suomenmestaruuksia ja pääsi mitalisijoille Euroopan mestaruus- ja maailmanmestaruuskilpailuissa. Raision urheilijoiden rintauimari selvisi lisäksi Sydneyn ja Ateenan olympiakisoissa välieriin. Pihlavan opiskeluaika Turun kauppakorkeakoulussa 2000-2005 osui täsmällisesti yksiin hänen uintiuransa huippuvuosien kanssa.

– Uinnissa oli tiukka kausisuunnitelma ja opiskelu piti sovittaa siihen. Ravasin jatkuvasti harjoitusleireillä ja kilpailumatkoilla. Tenttiviikolla olin kuitenkin aina paikalla. Kauppakorkeakoulussa opiskelu oli mukavan joustavaa: luentopakkoa oli harvoin ja kaikenlaiset harjoitustyöt oli mahdollista tehdä itsenäisesti.

Pihlava ei epäröi vastatessaan, että tuon ajan ykköstavoitteet olivat urheilussa.

– En silti laskenut opinnoissakaan rimaa alas. Jos aikaa on rajallisesti kahden asian yhteen sovittamiseen, tulee mietittyä tarkasti, miten aikansa käyttää. Sikäli opiskeluni oli jopa tehokkaampaa kuin monien muiden opiskelijoiden.

Tiukka harjoittelu ja ulkomaanmatkat rajoittivat opiskelun sosiaalista puolta.

– Ei siinä kyllä voinut ihan tavallista opiskeluelämää viettää. Minulle oli kuitenkin tärkeää ylläpitää hyviä suhteita opiskelukavereihin, ihan senkin takia, että tarvitsin usein luentomuistiinpanoja lainaksi, Pihlava virnistää.

Opiskelu urheilijan tuki ja turva

Pihlava oli opiskelunsa suhteen uintipiireissä poikkeus. Vuosituhannen alussa ja sitä ennen ei ollut ylipäätään tavallista, että huippu-urheilijat olisivat valmentautuneet urheilu-uran jälkeisiin edesottamuksiin.

– Minulle oli aina selvää, että urheilu-ura on vain yksi vaihe elämässäni, suhteellisen lyhytkin kaiken lisäksi. Jotakuinkin itsestään selvää oli myös opiskella jotain sellaista, joka mahdollistaisi työllistymisen johonkin mielekkääseen paikkaan.

Pihlavan hyvää esimerkkiä on seurattu; opinnot ovat uintipiireissä nykyään yleisempiä. Suomalaisissa urheilupiireissä asenne opiskeluun on Pihlavan mukaan kaiken kaikkiaan muuttunut parempaan suuntaan.

– Opiskelua ei pidetä enää haittana huippu-urheilulle ja urheilijoilta kannustetaan nykyään ottamaan kokonaisvaltaisemmin elämänsä haltuun. Siviilielämän suunnitteleminen voidaan esimerkiksi katsoa edellytykseksi tukirahoille.

Pihlava voi omasta kokemuksestaan sanoa, että opiskelusta koituu suoraa hyötyä myös urheilulle.

– Opiskelu tasapainottaa urheilijan elämää. Urheilussa tulee väistämättä eteen epäonnistumisen hetkiä, jotka aiheuttavat kokonaisvaltaista epävarmuutta. Opiskelu luo elämään toisen tukijalan, joka vähentää paineita. On helpompaa urheilla, kun ihan kaikki ei ole sen varassa.

Urheilusta työelämätaitoja

Mikäli tarinoihin on uskominen, kaikkien kilpailemisen lopettaneiden huippu-urheiljoiden ei ole helppoa saada kiinni arkielämästä suoraviivaisten ja kokonaisvaltaisten tavoitteiden jäätyä taakse. Pihlavan mukaan paljon riippuu siitä, miten suunniteltu lopettaminen on.

– Jos ura loppuu esimerkiksi loukkaantumisen kautta, jää aika iso aukko täytettäväksi muulla.

Pihlavalle luopuminen oli verrattain kivutonta, koska ajatus oli kypsynyt kauan eikä uran suhteen ollut jäänyt mitään hampaankoloon.

– Olin siinä vaiheessa jo töissä ja haastavat työtehtävät täyttivät hyvin urheilun jättämät aukot tavoitteiden ja ajankäytön suhteen.

Pihlava aloitti työt Osuuspankissa vuonna 2005, kun opiskelut olivat gradun loppuun kirjoittamista vaille valmiit. Työpaikan hän löysi perinteisesti työpaikkailmoituksen kautta. Työnhaussa täysin vailla työkokemusta olevaa Pihlavaa auttoi Suomen olympiakomitean ja henkilöstöpalvelu Adeccon ohjelma, joka perustettiin tukemaan huippu-urheilijoiden urasuunnittelua ja työnhakua.

– Ohjelma auttoi tunnistamaan ja nostamaan esiin sellaisia työelämässä arvostettavia ominaisuuksia, jotka kehittyvät vääjäämättä urheilun lomassa.

Pihlava mainitsee oppineensa kilpaurheilussa tukalien tilanteiden kautta ainakin paineensietokykyä. Urheilu on hänen mukaansa siitäkin hyvä työelämäsimulaatio, että tulokset eivät koskaan tule ilmaiseksi ja kaikki on pitkän työn tulosta. Mediassa oleminen toi myös esiintymisvalmiutta.

– Omalla kohdallani ohjelmasta oli todella paljon hyötyä. En olisi itse osannut nostaa urheilua esiin niin relevanttina ja positiivisena asiana.

Pihlava on samalla uratiellä edelleen ja työskentelee nykyään sijoitusjohtajana.

– Työni on mukavan monipuolista ja haastavaa. Muutoksen tilassa oleva maailmantalous pitää huolen siitä, että ei ole ikinä valmis ja koko ajan voi oppia.

Pihlavaa on kiinnostanut sijoitusmaailma jo pitkään. Hän harrasti jo ennen opiskeluaikoja pienimuotoista sijoittamista.

– Toinen hyvä puoli työssäni on se, että saan olla lähellä asiakasta eikä työ ole pelkkää ruudun tuijottamista.

Menestys on työtä

Pihlavan urheilu sekä myöhempi työura eivät ole ennalta suunniteltuja. Pihlava ajautui kumpaankin pikemmin sattuman kautta. Tehdyt valinnat muokkaantuivat oikeiksi kovan työn ja sitoutumisen myötä.

Pihlava aloitti uintiharrastuksen 7-vuotiaana, kun hänen uintia harrastanut paras ystävänsä houkutteli mukaan.

– Asuin sadan metrin päässä Raision uimahallista, sitenkin kynnys oli matala.

Ystävien johdattelemana hän päätyi myös opiskelemaan kauppakorkeakoulussa.

– Sinne hakeutuessani tuntui mukavalta se, että uramahdollisuuksia oli niin monia eikä pääainettakaan tarvinnut päättää ensimmäisenä vuotena.

Opiskelu kauppakorkeassa osoittautui nopeasti mielekkääksi ja kiinnostavaksi.

Lapsuuden koti oli kannustava, mutta kukaan ei koskaan painostanut Pihlavaa urheilu-uran tai koulutuksen suhteen. Pihlavan vanhemmat ovat hänen sanojensa mukaan tavallisia ihmisiä.

Eivät urheilijoita eivätkä korkeasti koulutettuja.

– Minua on tuettu, mutta ei koskaan ohjailtu tai painostettu.

Pihlava ei perusta synnynnäisistä erityistaidoista. Hänelle lahjakkuus ja menestys ovat kykyä sitoutua pitkän aikavälin tavoitteisiin.

– Uintiseurassani oli minua parempia uimareita. Pelkkä fyysinen lahjakkuus ei kuitenkaan yksinään riitä huipulle. Minun vahvuuteni oli lähinnä valmius tehdä tavoitteiden eteen kovasti työtä.

Mitä suomalaisen huippu-urheilun tilaan tulee, Pihlava on seurannut mielenkiinnolla parhaillaan vellovaa keskustelua huippu-urheilun muutostyöryhmän ympärillä. Hän on itse yksi niistä urheilijoista, joita haastateltiin niin kutsutun Urheilijan polun rakentamiseen.

– Pudän muutostyöryhmän työtä sinänsä hyvin tärkeänä ja odotan, että sen seurauksena syntyy myös tuloksia tulevina vuosina. Olisi sääli, jos ryhmän koko työ teilattaisiin julkisuudessa joidenkin muoto- tai rahaseikkojen vuoksi. Kojonkoskella ja kumppaneilla on vielä kova työ edessä, mutta tärkeintä on että muutosta yritetään tehdä koska nykyinen tie vie Suomen huippu-urheilua vain alaspäin.

Perhe-elämää ja maraton-harjoittelua

Vuosina 2009 ja 2010 Pihlava oli vielä urheilupiireissä tiiviisti mukana toimiessaan uintiliiton hallituksessa. Työ- ja muiden kiireiden takia jotain piti kuitenkin jättää pois ja tällä hetkellä hänellä ei ole mitään muodollista sidettä uintikuvioissa.

Pihlavan vapaa-aika menee perheen parissa. Perheeseen kuuluu vaimo ja 2- ja 4-vuotiaat lapset.

– Lapset pitävät vapaa ajalla aktiivisena ja ajatukset poissa työelämästä.

Pihlava käy edelleen silloin tällöin uimassa.

– Uiminen on harrastuksena kiva, mutta vie kerralla aika paljon aikaa saunomisineen kaikkineen. Reilun vuoden aikana olen alkanut juosta.

Pihlava valmistautuu parhaillaan toukokuiselle Tukholman maratonille.

– Kun on kerran ollut kilpaurheilija, on vaikeaa motivoida itseään harjoitteluun, jossa ei ole mitään tavoitetta. Juoksuharrastuksessakin on vanha kilpaurheilija tullut esiin, vaikkei enää kilpailekaan muiden kuin itsensä kanssa.

Pihlavan lapset viihtyvät vedessä, mutta minkäänlaista urheilu-uraa ei ole suunniteltu.

– Kun on itse käynyt urheilu-uran läpi, sitä tietä on vaikea idealisoida. Tietysti jos joku urheilulaji sattuisi lapsia kiinnostamaan, pyrkisin itse vain kannustamaan ja toimimaan huoltojoukkona sen kummemmin asiaan sotkeutumatta.