Turun Suomalainen Yliopistoseura ry.

Henrikinkatu 10
20014 Turun yliopisto
yliopistoseura(at)utu.fi

Yliopistoseura on myös Facebookissa ja Twitterissä!

Yliopistoseuran historia

”Suomalainen yliopisto Turkuun tai ei ollenkaan suomalaista yliopistoa”

Vuonna 1917 perustetun Turun Suomalaisen Yliopistoseuran syntyhistoria liittyy kiinteästi oman aikansa suomalaiskansallisiin pyrkimyksiin. Vielä 1900-luvun alussa Suomessa oli vain yksi yliopisto, vahvasti ruotsinkielinen Helsingin yliopisto. Pyrkimykset suomenkielisen yliopiston saamiseksi saivat vauhtia 1910-luvulla. Tavoitteena oli yksityinen, lahjoitusvaroin perustettava suomenkielinen yliopisto, joka olisi valtion yliopistoa itsenäisempi ja valtiovallasta – venäläisistä viranomaisista – riippumaton. Tavoitteen teki ymmärrettäväksi ajan ilmapiiri; elettiinhän tuolloin ns. toisen sortokauden alkua venäläistämistoimenpiteineen. Mutta vasta Venäjän vallankumous mahdollisti käytännön toiminnan aloittamisen.

Maan toisesta yliopistosta oltiin kiinnostuneita mm. Jyväskylässä, Viipurissa – ja Turussa, jossa yliopistohanketta lähdettiin aktiivisesti ajamaan. Keskeisin ideoija oli Uuden Auran päätoimittaja, filosofian maisteri K.N. Rantakari tukenaan lakitieteen kandidaatti, sittemmin professori T.M. Kivimäki ja hovioikeuden presidentti Aleksi Käpy.

Samoihin aikoihin Turkuun oltiin perustamassa niin ikään lahjoitusvaroin toista yliopistoa – ruotsinkielistä Åbo Akademia. Keväällä 1917 päätettiin perustaa Turun Suomalainen Yliopistoseura, joka organisoisi varojen keräämisen. Seuran varsinainen perustamiskokous, missä seuralle valittiin 30-henkinen hoitokunta, pidettiin Turussa marraskuun 4. päivänä 1917. Hoitokunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli Aleksi Käpy. Suomen senaatti oli jo saman vuoden kesänä hyväksynyt seuran säännöt. Yliopistoseurassa oli tuskin päästy alkua pitemmälle keräystoiminnan organisoimisessa, kun vastaitsenäistynyt maa ajautui vuoden 1918 alussa sisällissotaan.

Toiminta hankkeen tunnetuksi tekemiseksi ja lahjoitusvarojen saamiseksi alkoi toden teolla vasta syksyllä 1918. Tuolloin sanomalehdissä julkaistiin vetoomuksia, painatettiin esitteitä, järjestettiin isänmaallisia tilaisuuksia ja ”herätyskokouksia”. Keräysorganisaation sihteeriksi tuli rehtori, myöhemmin professori Kaarlo Jäntere ja yliasiamieheksi professori U.L. Lehtonen, joka suunnitteli koko maata kattavan keräysverkoston. Siihen tuli kuulumaan alun kolmatta kymmentä kiertävää asiamiestä sekä heidän apulaisinaan paikalliset asiamiehet, joita oli kaikkiaan noin 350. Kiertävät asiamiehet olivat järjestään akateemisen loppututkinnon suorittaneita; olipa joukossa tohtoritutkinnon saavuttaneitakin. Toiminta-aikansa ja keräystulostensa perusteella asiamiesten kärkeen voidaan lukea mm. Heikki Lehmusto, Uunio Saalas ja J. E. Salomaa. Filosofian tohtori, sittemmin professori J.E. Salomaa toimi Lehtosen jälkeen organisaation yliasiamiehenä.

Keräys- ja propagandatyötä

Jotta keräystoiminnan varsinainen tavoite – suomenkielisen yliopiston perustaminen – tulisi tunnetuksi, maan eri puolilla järjestettiin useita juhlia ja kokouksia. Yliopistoaatteen läpitunkemien juhlatilaisuuksien ohjelmien laatimiseen antoivat panoksensa lukuisat suomenmieliset tiedemiehet, taiteilijat ja kirjailijat. Keräys- ja propagandatyötä tehtiin koko maassa, amerikansuomalaisiakaan unohtamatta. Organisoidun keräystoiminnan varsinainen korkeasuhdanne ajoittui vuosiin 1919-1920, mutta työtä jatkettiin vielä tämän jälkeenkin muutaman vuoden ajan. Lahjoittajien huomattavan enemmistön muodostivat tavalliset, yksittäiset kansalaiset. Eniten lahjoituksia saatiin odotetusti Varsinais-Suomesta; muita tuottoisia maakuntia olivat Satakunta, Häme ja Uusimaa. Lahjoittajien nimet ja lahjoitussummat kunnittain on koottu Yliopistoseuran vuosikirjoihin.

Asiamiesten raportit eri puolille Suomea suuntautuneilta keräysmatkoiltaan sisältävät toinen toistaan mielenkiintoisempia ja antoisampia kuvauksia. Kokemukset olivat pääosin myönteisiä. Toki epäilevästä ja kielteisestäkin suhtautumisesta on mainintoja matkakertomuksissa. Yliopistoaate ja laajemmin suomalaisuuskysymys saivat kuitenkin laajasti ymmärrystä ja arvostusta, mikä varsin usein näkyi myös huomattavana anteliaisuutena. Näin Eino Saari kuvaa keräystekniikkaansa Tuusulasta vuodelta 1919: ”Kuvailu siitä, miten lapset ja lastenlapset aikoinaan ylpeinä ja iloisina saavat mennä isän, isoisän omaan yliopistoon, tuntui yleensä tehoavan paljon paremmin kuin olin luullut….” Samana vuonna Nummella liikkunut Uunio Saalas sai entiseltä valtiopäivämieheltä Kaarle Ojaselta lahjoituksen ohella leikkisän hyvästelyn: ”Niin, niin herra tohtori; kun minä kymmenen vuoden perästä nousen haudastani, vaadin teitä edesvastuuseen, ellei tuo uusi yliopisto ole niin hyvä, kuin millaiseksi te olette sen kuvannut.”

Lahjoittajien kokonaismäärä nousi lopulta 22 040:een. Yksittäisistä lahjoituksista on eittämättä kuuluisin Naantalin Luonnonmaalla sijaitseva Kultarannan tila, jonka maanviljelysneuvos Alfred Kordelinin säätiö luovutti Yliopistoseuralle syksyllä 1919. Vuonna 1922 Kultarannan tila ja siellä sijaitseva arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema graniittilinna siirtyivät vaihtokaupassa Suomen valtiolle, jolta Yliopistoseura sai alueen Maarian (nykyisen Turun) Iso-Heikkilästä. Tähän seuralla oli ollut käyttöoikeus jo vuodesta 1919. Kultarannasta tuli tasavallan presidentin kesäasunto.

Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle

Onnistuneen kansalaiskeräyksen ansiosta Turun Suomalaisella Yliopistoseuralla oli lahjoitusvaroja tilillään noin 10 miljoonaa markkaa. Ratkaiseva askel otettiin Kalevalan päivänä 1920, jolloin hoitokunta päätti perustaa Turun Yliopiston. Tämä tapahtui hotelli Phoenixin ääriään myöten täynnä olevassa juhlasalissa. Perustamisesityksen päälle kajautettiin yhdeksänkertainen eläköönhuuto. Seuraavina päivinä Turussa järjestettiin parikin yliopistojuhlaa, joissa esiintyivät mm. seuran edustajat Kaarlo Jäntere ja Aleksi Käpy sekä yliopiston tuleva Suomen historian professori Artturi H. Virkkunen ja kirjailija Maila Talvio. Monet eri taiteenalojen edustajat olivat tehneet ja lahjoittaneet töitään juhliin.

Seuraavana vuonna Yliopistoseuran hoitokunta vahvisti uuden suomalaisen yliopiston säännöt ja valitsi yliopiston kanslerin. Kesällä 1922 Turun Suomalainen Yliopisto aloitti toimintansa Yliopistoseuran vuonna 1920 hankkimassa entisen hotelli Phoenixin kiinteistössä Kauppatorin laidalla. Täällä yliopisto sijaitsi aina 1950-luvulle saakka. Yliopistoseuran toiminnan päätavoite oli nyt saavutettu: Turkuun oli saatu maan ensimmäinen suomenkielinen yliopisto.

Alkuvuosina Yliopistoseura vastasi yliopiston taloudesta ja hallinnosta. Seuran vetovastuu uudesta yliopistosta päättyi vuonna 1927. Snellmanin päivän vihkiäisjuhlan ja ensimmäisen maisteri- ja tohtoripromootion yhteydessä Yliopistoseura luopui sille kuuluvasta määräämisoikeudesta yliopiston asioissa ja luovutti koko omaisuutensa Turun Yliopiston hallintaan. Arvokkaan lahjakirjan suunnitteli Väinö Aaltonen. Yliopistolle laadittiin uusi järjestysmuoto: siitä tuli nyt itsenäinen säätiö, jonka säännöt presidentti vahvisti. Säätiön hallitukseen tuli kuulumaan kolme Yliopistoseuran valitsemaa jäsentä.

Tukitoiminta jatkuu

Jo 1930-luvulla Yliopistoseurassa nähtiin tarpeelliseksi selvittää ja kirjoituttaa yliopiston perustamishistoria; tekijäksi lupautui professori Kaarlo Jäntere. Historiateos valmistui sotavuosina. 1930-luvun lopussa ajankohtaistuivat jälleen keräyskampanjat. Tällä kertaa tavoitteena oli saada Turun Yliopistoon uusia professuureja, joista kiireellisimmäksi katsottiin englannin kielen professuuri. Hanke käynnistettiin vuonna 1939 yhdessä yliopiston kanssa. Loppusyksyllä alkanut talvisota lopetti kampanjan alkuunsa. Jo kerätyt varat lahjoitettiin yliopistolle.

Sotavuosien poikkeuksellisissa oloissa Yliopistoseuralla ei ollut varsinaista toimintaa, mutta heti rauhan palattua 1945 Yliopistoseura joutui antamaan lausuntonsa Iso-Heikkilän myynnistä Turun kaupungille. Samoihin aikoihin ryhdyttiin elvyttämään seuran toimintaa – jäsenistöstä ei ollut olemassa edes jäsenluetteloa. Yliopistoseuran historiassa menestykselliseksi osoittautunutta toimintamuotoa – keräyskampanjointia – jatkettiin 1940-luvun lopulla. Tällä kertaa tavoitteena oli saada yliopistolle oma kirjastorakennus. Keräyksen alku näytti lupaavalta, mutta lopputulos jäi kauas tavoitteesta. Tämä oli Yliopistoseuran viimeinen merkittävä suora tuki yliopiston rakentamiselle. Ratkaisevaa kirjastohankkeen toteutumiselle oli kuitenkin yliopiston vuonna 1948 saama talousneuvos K.F. Joutsenen huomattava testamenttilahjoitus.

Yliopistoseuran uusi rooli

Osallisuus taloushallinnossa päättyy

Merkittävä käännekohta seuran asemassa yliopiston hallinnossa ajoittui vuoteen 1954. Tuolloin seura luopui oikeudestaan valita edustajansa yliopiston taloushallintoon. Tämä oli samalla selvä osoitus seuran luonteen ja tarkoituksen muuttumisesta. Askel uuteen suuntaan oli nyt otettu. Eräänlaisena ulkonaisena merkkinä Yliopistoseuran ja yliopiston virallisen yhteistyön päättymisestä Yliopistoseura lahjoitti yliopistolle rehtorin käädyt. Uusien sääntöjen valmistelun sai tehtäväkseen varatuomari Toivo Piintilä, joka oli kuulunut seuran hoitokuntaan jo vuodesta 1917 alkaen. Uudet säännöt hyväksyttiin vuonna 1957. Seuran päätarkoitukseksi määriteltiin nyt yliopiston toiminnan, sen opettajien tutkimustyön ja elinehtojen sekä ylioppilaskunnan tukeminen. Seuraavana vuonna seura jo avustikin ylioppilaskunnan rakennushankkeita.

1950-luku on seuran historiassa hiljaista aikaa: jäsenkunnalle suunnattua toimintaa ja tapahtumia oli vähän. Vallalla oli jopa ajattelua, että ”seura on tehnyt tehtävänsä, seura saa mennä”. Vuonna 1960 seuran toiminnassa oli mukana vain 32 henkilöä. Hiljaiselosta huolimatta Yliopistoseuraa ei vakavasti harkittu lakkautettavaksi. Vasta 1960-luvun alussa alkoi näkyä merkkejä toiminnan aktivoitumisesta. Kalevalan päivänä 1962 järjestetyssä tilaisuudessa seuraan saatiin 110 uutta jäsentä. Neljäsataa yliopiston perustamiskeräyksen lahjoittajaa kutsuttiin ainaisjäseniksi. Turun Yliopiston entisten opiskelijain yhteenliittymän Turkuenses ry:n jäsenilleen osoittama kehotus liittyä Yliopistoseuraan toi paljon uusia jäseniä. 1960-luvun jäsenhankintakampanjat kasvattivat seuran jäsenmäärää niin, että vuonna 1974 oli päästy jo 1984 jäseneen. Seuran 60-vuotisen merkkipäivän juhlallisuuksien ja aktiviteettien tuloksena jäsenmäärä nousi vuonna 1977 huippulukemiin, noin 2 500 jäseneen.

Uudenlaista toimintaa

Kesällä 1962 seuralle palkattiin ensimmäinen sivutoiminen toiminnanjohtaja. Tyypillistä seuran 1960-luvun toimintaa oli mm. toimittaa jäsenkunnalleen eripainoksia rehtorin avajaispuheesta ja muista yliopiston juhlissa pidetyistä puheista sekä selostuksia yliopiston toiminnasta. Seura myönsi avustuksia yliopiston tutkijoille, maksoi yliopiston tilapäistarpeista syntyneitä kuluja ja tuki myös ylioppilaskunnan toimintaa. 1960-luvulla seura sai vastaanottaa lahjoitukset, joista muodostettiin Hilja ja Toivo Piintilän stipendirahasto. Vuoden 1966 lopulla Yliopistoseura perusti Turun Yliopistoon nimeään kantavan tieteellisen tukirahaston.

50-vuotisjuhlaansa seura vietti kaksipäiväisin juhlallisuuksin Tasavallan Presidentin Urho Kekkosen kunnioittaessa päiväjuhlaa läsnäolollaan. Myös yliopiston 50-vuotisjuhlaan vuonna 1970 seura osallistui jakamalla stipendejä ja teettämällä muistolaatan K.F. Joutsenen ja hänen veljensä suurlahjoituksen kunniaksi. Seuran taloushallinnossa pitkään vaikuttanut pankinjohtaja Eero Numerla toimi näinä aikoina seuran hallituksen puheenjohtajana.

Kun Turun Yliopisto valtiollistettiin vuonna 1974, yliopistollista tutkimusta tukemaan perustettiin Turun Yliopistosäätiö. Samalla valtiollistaminen toi Yliopistoseuran vastuulle aivan uuden yksikön: vuonna 1936 perustettu Turun kesäyliopisto siirtyi seuran alaisuuteen. Kesäyliopiston taustayhteisönä seura toimi aina vuoden 1998 loppuun asti. Tällöin vastuun kesäyliopiston toiminnan jatkamisesta otti Turun Aikuiskoulutussäätiö.

Yliopistoseuran sääntöjä uudistettiin vuonna 1972 ja sittemmin myös vuonna 2005. Toiminnan tarkoitusta on laajennettiin siten, että tukemisen piiriin otettiin ylipäänsä yliopiston piirissä toimivat yhteisöt. Tavoitteena on myös vaalia kansalaiskeräyksellä perustetun Turun Suomalaisen Yliopiston perinteitä. Hallituksen tueksi ja yhteiskuntasuhteiden vahvistamiseksi perustettiin vuonna 1976 neuvottelukunta, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli professori Osmo Järvi. 2000-luvulla Kristina Kuntun puheenjohtajakaudella lisättiin toiminnan tehostamiseksi ja aktiivijäsenten joukon kasvattamiseksi toimikuntatyöskentelyä.

Yliopistoperinteiden vaalimista ja stipendejä opiskelijoille

Yliopistoseuran tarkoitusta on toteuttanut hyvin yliopistoa koskevan kirjallisuuden julkaiseminen ja levittäminen. Aiemmin mainitulle Jäntereen historiateokselle tuli jatkoa 1970-luvulla, jolloin Tauno Perälä sai valmiiksi kaksiosaisen Turun yliopiston historiansa. Samalla vuosikymmenellä ilmestyi vielä Yrjö Raevuoren kirja Klondiken veljekset, joka kertoi turkulaisista kullankaivajaveljeksistä K.F. Joutsenesta ja Anton Johanssonista. Esimerkkeinä muunlaisesta perinteiden vaalimisesta ovat seuran aktiivinen rooli 1990-luvulla tiedekuntien publiikkiperinteen palauttamisessa sekä seuran myyntiartikkeliksi teetetty silkkihuivi. Huivin kuva-aiheena on Väinö Aaltosen laatima lahjoitusasiakirja, jolla seura lahjoitti omaisuutensa yliopistolle.

Arvokkaan kulttuuriteon seura toteutti ylituomari Pirjo-Riitta Aurasen puheenjohtajakaudella vuonna 2000 Turun yliopiston 80. toimintavuotena kustantaessaan yliopiston alkuperäisen lipun konservoinnin ja lippuvitriinin. Käyttölipuksi teetettiin kopio alkuperäisestä lipusta. Turun yliopiston kunniamerkki Phoenix Universitatis Turkuensis on myös Yliopistoseuran aktiivisuuden tulosta: seura kustansi merkin, jonka suunnitteli seuran hallituksen jäsen professori Ilkka Välimäki. Kunniamerkkiä jaetaan erityisistä ansiosta yliopiston hyväksi tehdystä työstä.

Opiskelijoiden tukemiselle avautui kokonaan uusia mahdollisuuksia vuonna 1977, jolloin julkistettiin pitäjänneuvos Valto Takalan testamenttilahjoitus, jonka arvo oli yli 1,5 milj. markkaa sen aikaista rahaa. Testamentin säädösten turvin opiskelijoille ja nuorille tutkijoille on voitu vuosittain jakaa merkittäviä apurahoja. 1990-luvun alkupuolella myönnettiin apurahoja myös tarttolaisille opiskelijoille Tarton ja Turun yliopistojen välisen yhteistyön edistämiseksi. Uudenlainen stipendikäytäntö luotiin vuonna 1999 myöntämällä vuosittain yksi työskentelyapuraha väitöskirjan tekoon. Myöhemmin käytäntö muutettiin palkinnoiksi ansiokkaista väitöskirjoista. Näiden juhlallinen luovuttaminen on tapahtunut yliopiston lukuvuoden avajaisten yhteydessä. Konkreettista apua opiskelijoille toi vuonna 1995 varojenkeräyskampanja, jonka tuotto lahjoitettiin yliopiston kurssikirjaston kirjahankintoihin.

Yliopistoseura tänään

Yliopistoseuran kevät- ja syyskokouksissa pidetyt korkeatasoiset esitelmät yliopistossa tehtävästä tutkimuksesta ovat pitkään muodostaneet tärkeän tiedotuskanavan yliopiston toiminnasta ja seuran jäsenille. Samaa tarkoitusta palvelevat tutustumiskäynnit yliopiston laitoksiin ja oppiaineisiin sekä uusiin toimitiloihin. 1980-luvun alussa herätettiin henkiin myös yleisöesitelmätilaisuudet, erilaiset studia generalia -tapahtumat. Osa näistä on pidetty Turussa, osa taas ympäröivässä maakunnassa. Laajin yleisötilaisuuksien sarja toteutettiin yhteistyönä Turun yliopiston kanssa vuonna 2000, jolloin yliopisto juhli 80. toimintavuottaan. Tällöin vierailtiin peräti 13 Varsinais-Suomen ja Satakunnan kunnassa. Seuran tiedotustoiminta on kehittynyt huomattavasti parin, kolmen vuosikymmenen aikana. Ratkaisevaa parannusta seuran tiedotustoiminnassa merkitsi oman lehden perustaminen. Tämä tapahtui rehtori Jyrki Siuran puheenjohtajakaudella vuonna 1979, jolloin tehtiin päätös kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän Phoenix-jäsenlehden julkaisemisesta. Lehti monipuolisine artikkeleineen yliopiston tapahtumista, laitoksista, toimitiloista ja tietysti seuran omasta toiminnasta on tärkeä yhteydenpitoväline jäsenistöön päin. Vuonna 2007 Phoenix-lehden ulkoasu uudistettiin vastaamaan nykyajan vaatimuksia. 2000-luvun alkupuolelta alkaen Yliopistoseuran toiminnasta ovat kertoneet myös omat www-sivut internetissä.

Yliopistoseura on huomioinut juhla- ja esitelmätilaisuuksin omia ja yliopiston pyöreitä vuosia. Juhlavuosina on usein jaettu opiskelijoille normaalia enemmän apurahoja tai järjestetty rahankeräyksiä. 60-vuotisjuhlien yhteydessä järjestettiin myös kirjoituskilpailu Maailma muuttuu – muutummeko sen mukana?, johon saatiin runsaasti kirjoituksia. Seura on osallistunut myös yliopiston juhlavuosien järjestelyihin. Yliopiston 75-vuotisjuhlien kunniaksi järjestettiin seniorijuhla Turun konserttitalossa vuonna 1995. Yliopistoseuran täyttäessä 85 vuotta sillä oli kunnia saada juhlakokouksensa esitelmöitsijäksi Turun yliopiston kasvatti ja seuran jäsen, presidentti Mauno Koivisto. Vuonna 2007 seura vietti komeasti 90-vuotisjuhliaan. Sigyn-salissa järjestetyssä päiväjuhlassa juhlaesitelmän piti ministeri Christoffer Taxell. Juhlassa kutsuttiin seuralle uusiksi kunniajäseniksi mm. presidentti Mauno Koivisto. Juhlan musiikkiohjelmana esitettiin uudelleen seuran vuonna 1920 tilaama kantaatti Elämän päivät. V.A. Koskenniemen tekstistä julkaistiin samalla näköispainos. Iltajuhla vietettiin jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan VPK:n talolla.

Yliopistoseura on aktiivisesti hakeutunut yhteistyöhön yliopiston piirissä toimivien yhdistysten kanssa; erityisesti ylioppilaskunnan kanssa on syntynyt säännöllistä toimintaa. Seura on vuodesta 2003 alkaen pyrkinyt tarjoamaan jäsenilleen aiempaa enemmän mahdollisuuksia toistensa tapaamiseen. Iloisesta yhdessäolosta on nautittu osallistumalla Turun yliopiston ylioppilaskunnan TYYlikäs Vappu -piknikiin Vartiovuorenmäellä. Syyskauden avajaisjuhlaa, 2000-luvun puolimaissa elvytettiin PikkuWappua, jota vietettiin maittavan illallisen ja hauskan ohjelman parissa. Asiapitoista yhdessäoloa ovat tarjonneet kevätretket, joita on pyritty suuntaamaan sellaisiin kohteisiin, joihin yksittäisen kansalaisen on vaikeampi päästä. Kohteina on ollut mm. useita kartanoita, vuonna 2006 vierailtiin Yliopistoseuran yli kahdeksan vuosikymmentä aiemmin omistamassa Kultarannassa, ja kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 kierrettiin 120 vuotta sitten syntyneen arkkitehti Erik Bryggmanin Turkuun suunnittelemia kohteita. Hyvin suosittuja ovat olleet myös yhteistyössä Turun Kirjamessujen organisaation kanssa järjestyt kirjamessuseminaarit. Aiheet ovat vaihdelleet tähtitieteestä ja Amazon-tutkimuksesta Pietariin tai Turun ja Varsinais-Suomen historiaan, ja korkeatasoiset esitykset ovat aina herättäneet vilkkaan keskustelun.

Yliopistoseuraa on tänä päivänä yhdistys, joka sääntöjensä mukaisesti toimii monin tavoin Turun yliopiston hyväksi niin aatteellisesti kuin taloudellisestikin. Tärkeäksi tehtäväkseen se kokee toimimisen yhdyssiteenä ja informaatiokanavana jäsenistönsä ja yliopiston välillä – unohtamatta Turun yliopiston ja Turun Suomalaisen Yliopistoseuran kunniakkaita perinteitä.

Teksti: Tapani Kunttu, Riitta Pyykkö ja Rauno Mannila
Kuva: Janita Jalonen