Arkeologi puhdisti keskiaikaisen Turun maineen

Yliopistoseuran väitöskirjapalkinnon saaneen filosofian tohtori Liisa Seppäsen arkeologian väitöskirja ravistelee yleisiä käsityksiä keskiaikaisesta Turusta.

– Turku oli keskiajalla kehittyneempi, siistimpi ja merkittävämpi kaupunki kuin yleisesti luullaan,  Seppänen summaa.

Seppänen on tutkinut Turun keskiaikaisia taloja, pihapiirejä ja kaupunkikuvaa. Arkeologiset löydökset rakennuksista ja kaupungista kokonaisuutena antavat paljon tietoa keskiaikaisten. turkulaisten varallisuudesta, ammateista, sosiaalisesta asemasta ja yhteyksistä muualle.

Populaariesityksissä annetaan esimerkiksi usein ymmärtää, että jätteet heitettiin keskiajalla siekailematta ulos ikkunasta kadulle. Seppäsen tutkimus ei tue tätä käsitystä.

– Kadut olivat päällystettyjä, eikä jätemateriaalia juurikaan löytynyt sellaisilta paikoilta, missä on yleisesti kuljettu ja liikuttu. Turussa on ollut käytössä viemäreitä ja jätekuoppia jo viimeistään 1400-luvulla.

Mukana eurooppalaisessa kehityksessä

Keskiaikainen Turku ei liioin ollut yksiselitteisen syrjäinen.

– Turku sijaitsi kyllä Euroopan maantieteellisellä pohjoisreunalla, mutta Itämeren piirissä Turku ei ollut syrjässä ja meriyhteys yhdisti Turun helposti Hansa-liittoon kuuluviin maihin ja heidän kaupankäyntiinsä.

Myös esinelöydöt kertovat yhteyksistä eri puolille Eurooppaa ja siitä, että materiaalisen kulttuurin puolesta oltiin hyvinkin mukana yleiseurpooppalaisessa kehityksessä. Kehityksestä kertovat myös innovaatioiden omaksuminen, joka tarkastelun mukaan on tapahtunut monelta osin aiemmin kuin aikaisemmin on ajateltu.

– Tällaisia innovaatioita ovat erilaiset rakennustyypit, ikkunalasit, hormilliset tulisijat ja kaakeliuunit. Tarkasteluni mukaan myös kaupunki kokonaisuudessaan perustettiin lähtökohtaisesti hyvin suunnitellusti ja systemaattisesti.

Ruotsalaiset arkeologit ovat usein tunnustaneet, että Ruotsin puolella unohdetaan, miten merkittävä kaupunki Turku oli Ruotsille keskiajalla. Siksi Seppäsen tutkimus on koettu merkittäväksi hänen ruotsalaisten kollegojensa parissa.

– Turku kuului jo kokonsa puolesta Ruotsin suurimpiin kaupunkeihin.

Aineisto houkutteli tutkimukseen

Nykyisen Hämeenkadun varrella sijaitsevan Åbo Akademin päärakennuksen tontti on Seppäsen väitöstutkimuksessa ratkaisevan suuressa osassa. Poikkeuksellisen hyvin säilyneen arkeologisen aineiston analyysi muodostaa tutkimukselle vankan perustan.

Seppänen päätyi tutkimaan keskiaikaista Turkua kenttätöiden kautta. Hän työskenteli vuosina 1998-2000 Turun Maakuntamuseon arkeologisilla kaivauksilla Åbo Akademin päärakennuksen tontilla.

Seppänen toimi kaivauksilla kenttätyön johtajan roolissa.

– Kun rupeama päättyi keväällä 2000, oli selvää, että kyseinen aineisto tarjosi mahdollisuuksia laajempaan tutkimukseen. Syntyi tutkimushanke ”Kylästä kaupungiksi -muuttuvat elämänmuodot Lounais-Suomessa 900-luvulta 1500-luvulle”, jossa Åbo Akademin päärakennuksen tontin aineistolla oli iso rooli.

Seppänen valittiin selvittämään Åbo Akademin päärakennuksen tontin rakennusjäännökset ja myöhemmin hänen tehtävänsä laajeni käsittämään myös alueen koko arkeologisen kerrosjärjestyksen eli startigrafian selvittämisen.

– Aineiston analyysi oli ensimmäinen askel väitöstutkimukselleni.

Seppänen ei kuitenkaan katsonut, että väitöskirjaksi riittää vain yhden kaivauksen raportinomainen selvitys.

– Halusin tarkastella Turun keskiaikaista rakentamista kokonaisuudessaan ja asettaa kyseisen tontin aineiston kaupungin sisällä suhteessa muuhun rakentamiseen.

Kova työ palkitsi

Aihe ja kysymyksenasettelu muuttuivat työn aikana ja Seppänen vaihtoi välillä näkökulmansa kulttuurihistoriallisempaan suuntaan. Kerran vaihtui myös oppiaine.

– Alkuperäisaineiston julkaisu osoittautui kuitenkin siinä määrin merkittäväksi, että oli järkevää jatkaa alkuperäisellä linjalla ja jättää työni arkeologiaan.

Ongelmia tutkimuksessa aiheutti muiden muassa aiheen ja aineiston laajuus. Åbo Akademin päärakennuksen aineisto oli valtaosin läpikäymättä ja raportoimatta.

– Uskoisin, että aineiston läpikäymiseen ja analysoimisen käyttämäni aika oli keskimääräiseen väitöskirjatyöhön verrattuna moninkertainen.

Alkuun ongelmia aiheutti myös ajoitusanalyysien teettäminen, sillä ne tulivat maksamaan lähes 20 000 euroa.

– Jossain vaiheessa olin jo itse suuntautumassa dendoarkeologian opintoihin ja sain kutsunkin suorittamaan alan opintoja Arizonan yliopistoon. Jäin kuitenkin Suomeen muista syistä.

Seppäsellä oli väitöskirjan työstämisen aikana monia epäilyksen hetkiä.

– Minua kuitenkin kannusti suuresti se, että niin monet rahoittajat uskoivat työni merkittävyyteen.

Myös itse tutkimus oli monin paikoin antoisaa.

– Nautin oivalluksista, jotka syntyivät siitä, kun havaitsin selviä uusia tuloksia ja ymmärsin erilaisten asioiden välisiä kytköksiä. Kirjoittaminen ja tutkimus synnytti välillä flow-tiloja, jolloin jatkoin työskentelyä pitkälle aamuyöhön.

Seppänen aloitti oman rakennusprojektinsa vanhan talon parissa samaan aikaan kuin väitöskirjansa. Rakennusprojektilla oli odottamattoman paljon hyötyä Seppäsen tutkimukselle.

– Opin ajattelemaan konkreettisemmin rakentamista ja suhtautumaan aineistooni käytännönläheisemmin. Oli varmasti helpompaa asettua keskiaikaisen rakentajan ajatusmaailmaan kun itse mietti välillä hirsirakennuksen kengittämistä ja kaakeliuunin korjaamista sen sijaan että olisi asunut uudessa kaupunkiasunnossa ja käyttänyt vapaa-aikansa leffa- ja ravintolailtoihin.